The Project Gutenberg eBook, Runopisareita, by Lauri Soini This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have to check the laws of the country where you are located before using this ebook. Title: Runopisareita Author: Lauri Soini Release Date: May 3, 2020 [eBook #61999] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 ***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOPISAREITA*** E-text prepared by Tapio Riikonen RUNOPISAREITA Kirj. LAURI SOINI Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1895. SISÄLLYS: Pisareita. Ylös! Vala isänmaalle. Kuni tammi tarhalatva. Suomen tulevaisuus. Suoraan vaan! Ennen ja nyt. Oisko isäin henki tuo? Miks' on maassa kärsimystä? Vuoden päättyessä. Ahkeroi! Sunnuntaina. Lemmetön liitto. Vanha mieronmies. Kotona jos olla vois! Mä en voi olla siellä. Taaton neuvo. Satakieli. Kuusikossa. Hehku, rinta! Riehu, myrskytuuli! Kevään oikkuja. Keväiset jäät. Yliopiston kirjastossa. Vapaus voittaa! Se lienteytyy. Kuusi ja koivu. Eestäs löydät. Kyyhkyselle. Tie ja tähti. Hyvä siemen. Kahdenlaisia kuulioita. Kaksin. Lemmen terhenissä. Oon kuni hurja oronen. Kallein omaisuus. Uusi kotimme. Jos tahdot, impi vain. Hienottarelle. Udutar. Petetty. Muistolaulu. Tulen tienoolla. Tuolla minun mielitietty. Kuin orjanruusu. Epätietoinen. Monihyväinen. Kypsyä saa pellon vilja. Ihme. Pisareita. Salomaalla sammalesta Henki tuores henkäeli, Utu untelo yleni Kevätpäivän paistaessa. Utu tuores tuoksahteli Pyrkien yhä ylemmä; Läksi pilvyenä piennä Ilmankantta kaartamahan. Pirskutteli pilvi pieni Tullut synkältä salolta Pienosia pisareita, Vihmeheisiä vetosen. Pienosista pisareista Toiset lehdille lehahti, Kuhahteli kukkasille, Niillä hetken heiluellen Lailla helmen hopeaisen, Kunnes idän irju viima Kukan nuppua nujersi, Vartta väänteli väkisten, Puotti pienosen pisaran, Uuvutteli unholahan. Pisareista pienosista Toiset tulla tuiskahteli Läikkyville lainehille, Selän siintävän vesille, Sinne peittyen peräti. Toiset tuulen työntäminä Vaapsahtivat vuoristolle, Siellä uupuivat ijäksi. Kovan kallion kolohon. Mutta muutamat putosi Kostukkeeksi kynnöksille, Vainioille vihrehille, Niittylöille nääntyville. Jospa joutuisi jokainen Pienen pienikin pisara Kostukkeeksi kynnökselle, Kylvetylle kunnakselle! -- Silloin siintävä, sorea Kukka kaunis kasuaisi, Vilja viihtyisi vihanta Suomen suurilla saloilla, Syänmailla synkeillä. Ylös! Korvessa kulkee eellehen pienoinen joukkokunta, Sen tiellä murrokoita on ja kylmää talvilunta. On vanhuksia joukossa ja kansaa myöskin nuorta, He pyrkii korven reunalle korkeeta kohden vuorta. On monta vaaraa, vastusta ja paljon seisokkeita, Mont' kertaa ollaan eksyä ja tehdään polvekkeita, Vaan eellä miehet viisaimmat ne oikeahan johtaa, Lyö jälkijoukko merkkiä ja viitat ylös nostaa. Niin kulkee joukko vitkalleen tietöntä taipaletta, Uus ura aukee kansalle vaeltaa vastuksetta. Mut monta uupuu korpehen kun voimat hervahtaapi Ja korven synkän kätköhön nuot raukat jäädä saapi. Mut urhot vahvat vitkalleen lähestyy korven laitaa Ja vihdoin läpi lehvien he aukon nähdä taitaa. Ja tuota kohden uljaasti nyt joukko asteleepi Ja matkan määrän löydöltä jo rinnat riemuitseepi. Niin päästään korven reunalle ja siihen joukko jääpi Ja helpotuksen huokauksen nyt urhot hengähtääpi. Siin' henki tuores, vienonen tuoksuupi sammalesta Ja hienon hieno tuulonen henkäilee luotehesta. Ja maahan päälle sammalen nyt miehet istahtaapi, Nyt heiltä raajat raukenee, uupuupi, uinahtaapi. Mut maasta usvaa henkäilee mieslauman tienohilla Ja peittää urhot uinuvat pehmeillä untuvilla. Niin siinä joukko pienonen rauhassa uinuaapi Ja matkapuuhat mielestään se siinä unhottaapi. -- Mut vihdoin joukko nuorien jo nousee valvehille Ja rohkein heistä huudahtaa miehille nukkuville: "Jo ylös, joukko, joutukaa, matkalle lähtekäämme, Ei olla vielä perillä, vaan sinne pyrkikäämme! Vain hiukan päivä pilkistää meill' usvan katvehessa, Mut nähdä me sen tahdomme täydessä loistehessa! Siis joutukaatte! Ylöspäin yks'voimin rynnätkäämme, Siell' usvain yläpuolella varmasti kerran näämme Me puolenpäivän päivyen, sen tosiloistavuuden, Siell' vapaavallan löydämme, maan ihanaisen uuden!" Vaan vakaamielet vanhukset kyljelleen käännähtääpi, Yks'mielisesti yhteissuin nuorille äännähtääpi: "Pois lähdön touhu heittäkää, unelle uupukaatte, Te huudollanne huimalla pois rauhan meiltä saatte! Tuo turhaa on kun vuorelle luulette pääsevänne, On vuoren rinta louhuinen, siell' murtuu elämänne. Te täällä meidän tavalla rauhassa nukkukaatte Ja tähän korven reunalle uus pelto perkakaatte!" Niin lausuu joukko vanhojen ja paikallensa jääpi, Mut nuorten joukko intoisa vain ylös rynnistääpi -- Ja ilma seestyy yhtenään kun tullaan ylemmäksi Ja päivänterä lämmittää jo ilman lempeemmäksi. Ja halki usvan ylemmäs tuo joukko aina saapi, On eellä pojat uljaimmat, ne siellä huudahtaapi: "Vain ylös, ylös rynnätkää, usvien yläpuolla On ilma raitis, puhtonen ja toivonmaa on tuolla!" 1895. Vala isänmaalle. Kotilahden rantamalla Kalliolla korkealla Istuskelen aateskellen, Isänmaata ihaellen. Suomen luonnon suloisuutta, Suvi-illan ihanuutta Silmäillessä siintäville Kiitää aatos taivahille. Sydämeni syttyväksi Tunnen tulenkipinäksi, Kotilehdon koivahille Noin ma kuiskin kuuluville: Sulle, sulle ainoalle, Kotimaalle rakkahalle, Elontyöni annan sulle Jos on voimaa suotu mulle! Armas maani, vapauttasi, Kunniaasi, lakiasi Töin ja toimin puollustella Tahdon aina miehuudella. Armas kansa, vannon sulle, Onnesi on onni mulle! Herravallan salonlasta Soisin la'ata sortamasta! Niin mä kuiskin koivahille, Kallioille kivisille; Nyt sen taasen kuuluville Huudan taistoveljyille. 1895. Kuni tammi tarhalatva. Niin on kansa kalevainen Kuni tammi tarhalatva, Jäykkä oksainen, jykevä. Paljon tammi tarvitseepi Paistetta keväisen päivän Ennen kuin se ennättääpi Lehvät lehtihin pukea -- Kauvan tammi tarvitseepi Harmajan halata hallan Ennen kuin se hellittyypi, Luopi maahan lehtyensä. Kauvan kansa kammoaapi Ulkomaista mahtavuutta -- Kauvan taasen tallentaapi Mihin kerran mielistyypi: Niin on kansa kalevainen Kuni tammi tarhalatva, Jäykkäoksainen, jykevä. 1894. Suomen tulevaisuus. Oi josko vuotta tuhannen Tuntisi tulevaista, Ja koko ajan seuraten Sukua suomalaista Kun eläisi, niin tietohon Sais synnyinmaansa kohtalon! Tää maamme onko armahin Sallittu sortuvaksi, Miehemme hurmevirtoihin Johdettu joutuvaksi; Vai saammeko me orjana Vain vaijeta ja -- vaipua? Vai onko sankarmainehin Maa isäin mahtavaksi Nouseva, lipuin liehuvin Vapautta nauttivaksi -- Ja onko Suomen soittokin Taas soipa äänin sointuvin? Niin on jos valon virrallen Sen kansa kiiruhtaapi Ja kansan lapsi jokainen Kyllikseen juoda saapi Totuuden kultamaljasta -- Maa uljas toipuu Suomesta! 1893. Suoraan vaan! Kuin vanha, väärä kiertotie On jääpä hylkyriksi, Kun oikaisahan uusi vie, Käy suunnat selvemmiksi -- Niin nuori Suomi kulkekoon Vain suoraan, salvat ratkokoon Se miesnä, ryhdikkäästi! Niin -- vanha polku rauhaisaa Ois käydä kaartamalla, Mut elon taiston mellakkaa Vain onkin maailmalla. Jos tarvis on, niin taistellaan, Siis, nuori Suomi, suoraan vaan Kuin tulta oisi alla! Sen nuorten joukko muistakoon, Ett'eipä uinumalla Uus ura aukee murrokkoon, Mut työllä toimekkaalla. Ei säikähtää saa vuortakaan Jos mielinemme voittamaan -- Siis -- suoraan ilomiellä! Jos pelottaa yö hirmuillaan, Se on vain oma syymme; Jos tosi-innoin taistellaan, Ei joudu hukkaan työmme. Uus aika luo jo valoaan -- Siis, nuori Suomi, suoraan vaan! Pois kannot tieltä lyömme! 1894. Ennen ja nyt. Seutua monta maastamme, Saloista, saaristoista, Muistoisaa löytyy kansamme Tuimista taisteloista. Ois paljon niitä laskien, Nyt käyn mä Kärnäkoskellen. Niin synkkä muuri seisoopi Nyt muistonamme siellä, On moni urho kansani Siell' kuollut ilomiellä. He meidän eestä kuolivat, Nuo rauniot sen kertovat. Pien puro juoksee rauhassa Pensaitten katvehessa, Se tuimemmassa vauhdissa On isäin hurmehessa Virrannut miekkain huiskaissa Ja surmanuolten tuiskaissa. Kauniina kukkii seutu nyt, Lehdistö lemuaapi, Pensaat on puron peittänyt, Siivekkäät sirkuttaapi, -- Nyt luonto juhlii, leikkii vaan, Kuin totta ei ois ollutkaan. Mut urhotkin nuo rauhassa, Miekkoiset miehet maamme Jo nauttii rauhaa haudassa, Me, me nyt vuoron saamme; Mut pois me miekat hyljätään Ja valonvoimin rynnätään. Kärnäkoskella 1892. Oisko isäin henki tuo? Kauvaksi aatos harhailee Luontoa katsellessa. Mi sulohämy leijailee Kesällä lehdikossa! Kuin täyteläistä, tenhoisaa, Kuin vienoa, kuin utuisaa, Kuin pyhää, kuinka eloisaa On luonto kaikkialla! -- Ois, oisko isäin henki tuo Mi tuoksuellen tulee luo? Niin, ehkä sielut isäimme Liitelee luonnossamme, Katsellen kuinka kansamme Nyt kestää vaivoissamme. Ja sikspä onni Suomessa Ain kartuu vain, kun ilmassa On isäin henki elossa Turvana toimissamme. -- On, on se isäin henki tuo Mi tuoksuellen tulee luo. 1893. Miks' on maassa kärsimystä? Miks' on maassa kärsimystä? Oishan onni suotuisampi? Miks' on yötä olemassa, Oishan päivä ihanampi? Miks' on suotu sorrantata, Saishan vallita vapaus? -- Siks' on maassa kärsimystä Kuni huolen huntusitta Arvoton ois onni meille. Siks' on yökin olemassa Kuni ilman yöhyettä Ei ois päivyen valoa. Siks' on suotu sorrantata, Että vois vallita vapaus Kahlehitten katkettua. 1895. Vuoden päättyessä. Taasen uutimensa sulki Mennyt vuosi vaiheineen, Ajanmeren aalto kulki Valkamalle vaahtoineen; Aate kahlehia vailla Ei vain liiku aallon lailla -- Milloin, milloin liikkuukaan! Moni laiva lainehilta Laski elon rantahan, Eksytteli elonilta Monta haudan helmahan; Rahavalta vaisealle Ei vain murru mullan alle -- Milloin, milloin murtuukaan! Ajan virta aaltoaapi, Vuodet viepi vauhdillaan, Vuoroin surut, riemut saapi Ihmisrinnat kuohumaan; Hengenvalta vapauttahan Ei vain pääse nauttimahan -- Milloin, milloin päässeekään! 1895. Ahkeroi! Jos huolen hyrskyt purteesi Rajuna aaltoaapi, Jos pyrintösi, toiveesi Vastukset vaimentaapi -- Et varmaan _ahkeroi?_ Jos toivot viljan vihreän Sa maasta nousevaksi Niin kuoki, kynnä yhtenään, Maa kaiva kuohkeaksi -- Ja aina _ahkeroi!_ Jos taidon, jospa kunnian Sa toivot voittavasi, Jos tahdot tunnon puhtahan Säilyttää rinnassasi -- Niin aina _ahkeroi!_ Jos tyynen rannan saavuttaa Sa tahdot maailmassa Ja tosi-onnen omistaa Elossa tulevassa -- Niin sinne _ahkeroi!_ 1895. Sunnuntaina. On vienontyyni aamu sunnuntain, Niin hiljaksehen luonto uinuu vain, Niin hiljaa taas on pinta lahtosen, Kun pois jo souti kirkkovenhonen. Lahdesta taasen lähtee venhonen Niin hiljaan edelleen vain liukuen. Ei kirkolle näy vievän venhon tie, Se saarehen vain salmen suussa vie. Mies tupaan venhostaan käy suruinen, On jossa joukko koolla pienoinen; Siell' veli veljelleen suo surujaan Ja painavia syntitaakkojaan. Siell' veli veljyttänsä lohduttaa Ja heikon uskoo vahvat vahvistaa, Siell' jokainen on yhdenvertainen Ja rauhan henki täyttää huonehen. Saaresta lähtee pieni venhonen Niin vinhakasti eespäin kiitäen. Mies jäntevästi soutaa airoillaan, On taivaan loiste hällä poskillaan. 1894. Lemmetön liitto. On päivän pitkän pääksytysten Mies korven kanssa taistellut, On sinne maahan vieretysten Lehväiset kuuset rauvennut. Kun illan hämy kuusikossa Vihreiset lehvät tummentaa, Mies kotiin kirves kainalossa Jo uupuneena astahtaa. Siell' kodin pienen kynnyksellä Jo vaimo vastaan kiiruhtaa, Vaan eipä lemmen silmäyksellä Hän miestään tahdo armastaa; Mut uhkuu rinta katkeruutta Ja tulta säihkyy silmistään, Soi ääni vihan vimmakkuutta Kun tyhjentää hän sydäntään. "Sun kuka käski taaton luota Minua tulla narraamaan Ja tänne hökkeliisi tuoda Puutteessa aina huokaamaan?" Kun kaikk' on "huolet" huovennettu, Noin päättyy saarnat katkerat, Vaan silmäin hehku sammutettu Ei oo, eik' katseet raivoisat. Mies allapäin on, minkäänmoista Ei ääntä päästä huuliltaan, On rinta täysi kai helmoista, Hän hiljaa huokaa huolissaan. Aamulla työhön kaihoissansa Hän astuu eestä perehen, Taas siellä huolet rinnastansa Pois kukkuu korven käkönen. 1894. Vanha mieronmies. Penkin päässä istuissahan Mieronmiehen miettehet Luisuu lapsuusmuistoissahan, Kuvat sieltä kaunoiset Sielun silmään kuvastaapi, -- Uni silloin voiton saapi. Vanhus nukkuu, unissahan Elää ajat armahimmat: Hän on lapsuuskodissahan, Siellä siskot, vanhemmat Häntä hellii lempiellen, Hänkin laulaa riemuellen. Unikuvat nuoruutehen Sielun siivittelevät, Kera neidon armahaisen Kukkatietä kiitävät... Mutta -- neidon kaunokaisen Viepi tuoni, ihanaisen! Tuosta vanhus tuskissahan Havahtuupi unestaan, Hetken on hän iloissahan, Tuska kun ol' unta vaan... Mutta -- elo synkempihän Oli hällä ilmissähän! 1895. Kotona jos olla vois! Pien mökki luona kuusien Vain lemmitty on mulla. Ain muistan korven vilpoisen, Sen humun, hengen tuorehen; Sinn' syämen halaa tulla. Kuin muinen siellä huiskisin Ja kuusten virttä kuulisin. Ma muistan lehdon raikkahan Lehdillä liehuvilla Ja muistan lahden rauhaisan, Sen pinnan vienon loiskinnan Ja ruohot rantamilla -- Jos siellä aina olla vois, Se suurin onni mulle ois! Ma muistan tuvan pienosen, Sen lämmön leppoisimman Ja äidin helman hellän sen Ma muistan aina lämpösen Ja katseen rakkahimman -- Oi, onni mulle nytkin ois Jos äidin laulu korviin sois! Jäi kotiin onni, kärsimään Mun täytyi maailmalle; On kaiho karvas matkassain, Mut muistot lohdutuksenaan Ne seuraa kaikkialle -- Siis rintain huokaa: onni ois, Oi, kotona jos olla vois! 1893. Mä en voi olla siellä. Läpi elontieni sielussain Yks' kuva armas säilyy, Se surussain ja riemussain Vain arvokkainna päilyy. Lapsuuden koti pieni on Tuo kuva unhottumaton -- Vaan voi en olla siellä. Mä lasna siellä uinailin Unelmat herttaisimmat, Pelloista kodin perkkailin Vainiot vihannimmat. Mä siellä tunsin tuntehet Niin viattomat, vienoiset -- Vaan voi en olla siellä. Mun yltyi sielu isoomaan Tiedonpuun omenoita, Epäillä alkoi toiveitaan Ja utu-unelmoita; Aatteita alkoi etsimään, Totuuden tielle pyrkimään, Sai ihanteensa siellä. Vaan vanha taatto kauhistui Mun koiton "kiihkoiluista". "Tuo poika", lausui, "hullaantui, Ei _leipää_ tule nuista". Hän tiedon kielsi kerrassaan, Kuin seinä seisoi kiellossaan. -- Siks' voi en olla siellä. Me kauvan, kauvan taisteltiin, Hän seisoi horjumatta; Kun vihdoin viimein vaijettiin Jäi kumpii kaatumatta. Mä väistyin, elän aatteillen', Hän elää leivän etehen -- Siks' voi en olla siellä. 1895. Taatom neuvo, Niin hiljaa illan henki soi, Se vaivojansa vaikeroi, Huokailee huoliansa. Tuo utuvirsi ikuinen, Tuttuni sulosointuinen Taas uus on -- uudestansa. Se soittaa rintaan mennehen Niin pyhän muiston muinaisen Taattoni tanhuilta. -- Se oli ilta sunnuntain, Ma istuskelin kaihoissain Rannoilla kotosilla. Mun oli lähtö maailmaan Sen kiertoteitä kulkemaan, Siks' kaihostui mun rinta. Niin siinä tunnin, toisenkin Ma istuin. -- Vanhan taatonkin Näin luoksein tulevaksi. Hän hiljaa astui, arvellen, Kuin takaperin aikoen, Vaan tuli luokse asti. Hän lausui -- ääni hiljalleen Värähti, kuulin selvälleen -- Hän lausui lauhkeasti: "No, miltä tuntuu; erota Pois pienen kodin suojasta Laajoille aavikoille?" -- "Tok' oisin täällä mielelläni, Jos ei ois pakko lähteäin Maailman matkateille." Niin virkin, katseen vanhukseen Loin, näinpä suuren kyyneleen Poskella ryppyisellä. Kuin kaunihilta näyttikään Tuo vanhus sarkaliivissään Ja kyynel poskuella! Niin hiljaa huokui kuusonen Suruista virttä laulellen -- Ja taatto lausui mulle: "Oot nuori, tahdot maailmaan Sen kuohukoita tuntemaan, En siitä sua moiti. Niin, koita, poika, koita vaan! On _tietää_ hyvä hyrskyt maan, Kun ei vaan niihin sorru." Niin lausui hän ja maailmaan Mä läksin sitten matkaamaan Pois taattovanhan luota. Ma jouduin elon kuohuihin, Tuon illan pian unhotin, Purjehdin karikossa. Vaan nyt ma taaton kyyneleen Ja neuvon muistan uudelleen, Nyt vasta vaaluvoissa. Mi onni oisi ollutkaan, Jos unhottanut milloinkaan, Sit' ois en aavikoissa! 1893. Satakieli. ("Lastuja" luettuani.) Kukkalaakson laitamalla, Leppoisassa lehdikössä Liverteli lintu pieni, Satakieli kaunokainen. Koko luonnon laulukunta Silloin ääntänsä alensi, Kuulostellen kummastellen Soittajata sulosuista, Jonka helkyntä heleä, Virsi vieno vieryellen Yli lehtojen levisi. Hetken helkyteltyänsä Tuo on soittaja sorea Lehahtihe lentämähän, Kohden pilviä kohosi. Miksi soittaja sorea Kohden pilviä kohosi, Kohosiko kuullaksensa Enkel-laulua iloista Taaton luota taivahasta? Siksi soittaja sorea Kohden pilviä kohosi: Sieltä silmäelläksensä Kansan suuria suruja, Syänten piirtoja syviä. Sitten tuolta tultuansa Lintu lemmestä liversi, Soitti syntyjä syviä, Ilmoitteli ihmehiä; Soitti suurille _sopua_, _Vapautta_ vangituille, _Totta_ soitti säikkymättä. 1895. Kuusikossa. Mä päivän mailleen vaipuessa Jo auran jätän kädestäin Ja kotikorven katvehessa Ma istun rauha syämessäin. Vienosti kuuset huokaileepi, Hiljalleen illan henki soi; Tuo sävel kaikui sydämeeni Ja soinnun heikon siellä loi. Mun sydän silloin soitteleepi Äänettä kaihosointujaan, Vaan vihdoin rintan' aukeneepi Ja ääneen laulaa tunteitaan. Niin hiljaa laulaa virsiänsä Mun ääni heikko, soinnuton Ja kuuset soittaa lehviänsä Mun mukaan heikon laulelon. Jos sattuis laulelmista noista Yli korven kaiku kuulumaan, Niit' ellös moiti, kuusikoista Ei taide-soinnut kaijukaan. 1894. Hehku, rinta! Miksi, miksi nuori rinta Raivoelet rauhatonna, Miksi rauhan riistät multa, Yöllä karkotat unosen? Toiset tuolla surutonna, Huoletonna huiskehtiipi; Mun sydän sälähteleepi, Rinta tuikkaapi tulessa. Riehuele vain mun rinta Hehkuele hersymättä, Hehku tulta, innostusta, Tarmokkuutta, urhoutta! Hehku, rinta, riutumatta Riehu pitkin päivyeitä! Mun on onni ollakseni Tunnetulten tulviessa. Jos sä tyynnyt jollonkullon, Tyynny aivan ainiaaksi. Mieluisampi mullan alla Maata on kun maailmalla. 18/3 1895. Riehu, myrskytuuli! Taas tuisku tuima tuivertaapi Ja talvimyrsky myllertää Ja lumipilvet pelmuaapi Ja kylmä viima viheltää. Ma kurja, kolkko ihmislapsi Taas elämään nyt innostun, Taas tunnen rinnan toivovaksi Mä pyörteheisiin taistelun. Vaikk' äsken päivän paistaessa Ma hautaan tunsin toivovain, Nyt lumituiskun huiskaessa Mä elää, elää tahdon vain. Siis riehu, myrskytuuli tuima, Sa riehu, mylvi yhtenään! Myrskyittä, taisteloitta huima Mä elää en voi ensinkään. 22/3 1895. Kevään oikkuja. Taas koittaa kevät, hyisen hallan Pois lämmin päivä hiuvottaa, Ja talven kylmän hirmuvallan Pois suven tuuli karkottaa. Mut -- kevätpäivät ihanimmat Saa saastaa ensin ilmoillen; Saa kaikki kätköt likaisimmat Se nähtäväksi ihmisen. Vaan kunhan päivä paistaneeksi Saa maahan hieman kauvemmin, Niin likaan tuohon nousseheksi Saa nurmivaippa vihrehin. 29/3 1895. Keväiset jäät. Kuullos, ystävä, kevähän jäille Onpi mennä sun vaarallinen; Jäinen vaippa vois murtua rikki, Omaks jäisit sä aaltosien. Ellös konsana siihen sa luota, Jospa talvella kestikin jää. Se jo kehnoni, kun sitä murtaa Kevätpaiste ja lauhea sää. Ulapalle jos on sulla into, Säre tieltäsi pettävät jäät; Oman purtesi turvin sa aallot Sitten purjehdi vaahtoovapäät! -- Ellös aattehen aalloissa myöskään Kulje vanhoja siltoja vaan; Koko sielusi tarmolla syöksy _Itse_ solmuja aukasemaan! 1/4 1895. Yliopiston kirjastossa. Mä tänne hairahduin ja oikein en Mä tiedä, missä taasen lienenkään. Niin outo tunne mulle rintahan Nyt hiljallehen alkaa elpymään. Niin tuntuu ilma lumoovaiselta Kuin vienon vieno henki taivainen Tääll' hiljaa liihoitellen asustais. -- Tää taivaan etusuoja lienekin? Kun nään nuo holvimuurit muhkeat Ja suurensuuret tiedonlähtehet, Ma salon lapsi tyyten peljästyn Ja toivon kauvas täältä pääseväin. Vaan kun mä aijon sitten lähtemään Niin jäädä tekee mieli kuitenkin. -- Ken pois nyt pyrkisikään taivaastaan, Kun oven löytäisin vain salihin! 13/4 1895. Vapaus voittaa! Jäykästi uhkaa seistä jää Ja murtuissansa temmeltää, Mut paiste kevätpäivyen Tuo aaltosille vapauden! Vaikk' pimeyden kahlehet Tahtookin hyytää sydämet, Niin työ ja taisto pelvoton Vapauden viepi voittohon! 1894. Se lienteytyy. Niin paksu pilvi nousee metsän takaa. Se peloittaa, Se ennustaa Satehen maille pian vihmovan. Vaan kun on noussut ylös ilmahan, Se lienteytyy, Se hämärtyy Ja pisaretta tuskin maahan sataa. -- Niin moni täällä ihminen Ihmeitä lausuu ilmoillen, Vaan kun on aika toimintaan, Hän uupuu unten maailmaan. 1895. Kuusi ja koivu. Kaks puuta seisoi rintehellä, Kuus toinen, koivu rinnallaan. Tuo koivu alkoi terhennellä Kun kerran istuin juurellaan: "Sa kehno kuusi, lehtiäni Katsoppas vihrehiä vaan -- Ja katso noita lehviäsi, Ne kauniit ei oo ollenkaan!" Ol' hiljaa kuusi, huokaellen Vain heilutteli lehviään; Hän huokui koivun kopeudellen, Kun ylpeillä voi lehdillään. Mut tuuli syys ja tuimin tuulin Vei koivun lehdet mennessään Ja koivun kerran hiljaa kuulin Ma huokailevan yksinään: "On onnekkaampi mua kuusi Kun lehvänsä on suojanaan; Mun loistoni vei tuima tuuli, Ma turvaa mistä saanenkaan!" Ol' hiljaa kuusi, huokaellen Vain heilutteli lehviään Ja lehviänsä levitellen Suojella koitti veljyttään. 1894. "Eestäs löydät." Kerran poika pienenlainen Päivän metsässä myräsi, Heilahteli heinämaalla. Ilta tuosta kun tuleepi, Poika potrana palaapi, Luoksi maammonsa meneepi. Tuosta tuon sanoiksi saapi, Laskettaapi lausehiksi: "Päivän metsässä myräsin, Heilahtelin heinämaalla; Pitkän pieleksen tekasin, Heinäsuovan suurenlaisen." Tuosta äitivanha virkki, Tuosta virkki, tuon saneli: "Eestäs löydät lapsueni Mitä jätät jälkehesi." Tuota poika tuumaileepi, Arvellen ajatteleepi: "Kuta tehdä, kuin eleä, Kunne suovani sukea, Pitkä pielonen veteä, Kun se vaivanen viruupi, Turma tielleni tuleepi?" Poika tuosta toisen päivän Vielä metsässä mekasti, Heilahteli heinämaalla. Illan tullen asteleepi, Luoksi maammonsa meneepi. Tuosta jo sanoiksi virkki, Tuosta laski lausehiksi: "Päivän metsässä mekastin, Heinäniittyllä humasin. Heinäsuovani sytytin, Poltin pieleksen poroksi. Nyt se vieläkö viruupi Turma tielleni tuleepi?" Äiti vainen vanha virkki, Noinpa virkki, noin pakisi: "Eestäs löydät lapsueni Mitä jätät jälkehesi." Poika parka peljästyypi, Hätäellen hämmästyypi; Tyystin tuosta tuumaileepi, Arvellen ajatteleepi: "Kuta tehdä, kuin eleä, Kun se vieläkin viruupi, Tielle tuhkakin tuleepi?" Tuosta kohta kolmannenkin Poika päivyen peräsi Hiostellen heinämaalla. Illan tullen asteleepi, Hyvillänsä hyppeleepi, Luoksi maammonsa meneepi. Naurusuulla nalkuttaapi, Laskettaapi lausehiksi: "Taaskin metsässä myräsin Kesäpäivän pitkänlaisen. Tuhkan konttihin kokosin, Pikku pussihin peräsin, Kannoin kontin kalliolle Lahden laajan laitamalla, Siitä järvehen siristin, Vetosehen vieryttelin. Nyt se vieläkö viruisi, Tuhka tielleni tulisi, Kun sen tuuli tuiskutteli, Aallot aavalle ajeli, Selvälle selän vedelle, Ulapalle aukealle." Äiti vain varoen virkki, Sanat sattuvat saneli: "Eestäs löydät lapsueni Mitä jätät jälkehesi. -- Heinäsuovasi sytytit, Poltit pieleksen poroksi; Käyös uutta alkamahan, Suovoa sukeamahan!" "Anna olla, ajan mennä, Päähän päivien samota; Kaikki tielle se tuleepi Minkä tuhmasti tekeepi, Minkä toimin toimittaapi." 1894. Kyyhkyselle. Kultalintu kyyhkyläinen, Lehdon lempeä eläjä, Miksi vainen vaikerrellen Huokaelet huolissasi Lehtoloitten lehviessä, Tullessa suven suloisen? Tule tänne kyyhkykulta, Istu mun olkapäähyelle, Kyynäsvarrelle kykähdä, Usko mulle huoliasi, Kerro kaihosi kovimmat; -- Mulla myöskin murhe musta Sydäntäni synkistääpi, Niinpä mulla kuin sinulla Kaiho mieltä kaiveleepi. -- Ehkä oisi armahampi Kaksin meidän kaihoella. Huolissamme huokaella. Tuosta[1] kyyhkynen kyhähti Lähimmälle lehväselle, Siinä huolensa selitti, Laati mulle murehensa: "Minä hautelin halulla Muinen kymmentä munoa Pienosiksi poikasiksi. Pyy se pienonen pyrähti Leveälle lehväselle Luoksi pienosen pesäni; Siinä piiskutti pahainen, Vihelteli viekotellen, Pyysi muutella munia. Vailuhia vaihetella. Enkös onneton eläjä Silloin muutellut munia, Vaihetellut vailuhia! Sitä itken tuon ikäni, Sitä vaivanen valitan: Kuni kymmenen munoa Kaikki kahtehen katosi!" 1894-95. [1] Kansantarinan mukaan. Tie ja tähti. Syksyn yössä synkimmässä, Kuljin kerran kotihin Yli aavan nevaniityn Varovaisin askelin. Mustaa, synkkää ympärillä Oli jokapuolellain, Usvaa unteloista henki Raskahasti rintaham. Valo kodin ikkunasta Vieri vihdoin silmähäin. Siihen silmin tähystellen Kiiruhdin mä sinnepäin. Sinne katson, jalkoihini Katsoa en muistakaan, Mutahautaan mustimpahan Suistun sormin sorkkimaan. Kun mä pääsin pälkähästä Taasen maalle marssimaan, Aijoin aivan ainaiseksi Tuosta tulla tuntemaan: Ei oo oikein, määränpäähän Yksiten vain katsahtaa, Täytyy myöskin tarkastella Tietä sinne kulkevaa! 1894. Hyvä siemen. Maanmies parahimmat Siemeneksi viljat Jättää puidessaan, Kun hän parahimman Sadon niistä saavan Tietää kootessaan. -- Sivistyksen siemen Myöskin punniskellen Kylvettävä ois, Ettei ohdakkeita, Rikkaruohokkeita Toukomaamme tois. 1894. Kahdenlaisia kuulioita. Kirkossa pappi pauhailee, Saarnailee helvetistä Ja naiset itkee, huokailee Ja uipi kyynelissä. Vaan miehet istuu jäykästi, Ei murru mieli heiltä, Mielessään muistot maalliset On kärsimysten teiltä. Kun pappi muuttaa aihettaan, Taivaasta saarnaileepi, Miehetkin silloin innostuu Ja rinta lämpeneepi. 22/3 1895. Kaksin. Ahon aukean rajassa, Koivumetsän katvehessa Multakummusta kohosi: Yksi pienonen petäjä, Toinen kauno koivahainen. Tuo on pienonen petäjä Kohotteli kokkoansa, Pientä päätänsä ylensi; Niin hän suureksi sukesi, Kohottihen korkeaksi. Kesän armahan ajalla, Suvituulen suudellessa Koivu oksansa ojensi, Lehdet vehreät levitti Kukkana kukoistamahan Männyn lehvien lomasta. Syksyilman irjuessa Tuima tuuli kun kulutti Lehdet koivulta komeat, Silloin peitteli petäjä Leveillä lehvillänsä Kaunokaista koivahaista Tuiman tuulen suutelulta. Tuopa kauno koivahainen, Impi vihreä vereltä, Vielä vieno vartalolta, Kiertelikse, kaartelikse Männyn oksien lomitse Varren ympäri vakavan. Kerran koivikko komea Maahan kaikki kaadettihin Kuivavaksi kaskoseksi; Kaksi puuta kaunokaista, Yhtenen yhistynyttä, Heitettihin heilumahan Tuulen tuuviteltavaksi. Kaksi puuta kaunokaista Siinä yhdessä yleni Sini-ilman siintäville. Kerran syksyn tuima tuuli Halki haiverti ahoja, Tuosta puuhkean petäjän Päälle paksusti puhalsi; Kaksi puuta kaunokaista Tuuli murskaksi muserti, Maahan paiskasi pahasti. Kaksi puuta kaunokaista Kaksin maassa nyt makasi, Pahoinakin päivinänsä Oksat yhtehen sovitti. 1895. Lemmen terhenissä. Mä elon melskehessä haparoin, Kuin haparoipi yössä matkamies -- Ja valon tuikkehesta unelmoin Niin heikosta, kuin luopi hiilloslies. Niin unelmoin -- ja kolkon tyhjyyden Mä silloin tunsin rinta-alhossain Ja sinne tänne silmä kaihoten Mun katsoi, jotain tunsin kaipaavain. Vaan silloin siinti tähti silmähäin Katveesta öisten usvain hämärten, -- Se kirkastuen kiilui tännepäin, Kuin päivyt väistyessä yöhyen. Mut salomaalla päivyt suvinen Kun alkaa korven takaa pilkoittaa, Se armas vyhtyy peittoon usvien Ja hämärästi maahan ullottaa. Niin munkin lemmenaamu terheniin Niin hentoisihin velloo tienohon, Kuin kuolevaisen taivasunelmiin Luo epäusko verhon untelon. Sa uuvut ihanaisin impyein Mun syämessäni utu-untuviin, -- Se liekö vasta alku päivyein, Vai tyyntyneekin tyyten unelmiin! Vaan haihtuupihan usvat huomenen. Kun päivä ylemmäksi yllättää Ja lämmin hohde niityn nurmehen Lempeemmin kuni ennen hellittää. Ja siihen luottaen ma uskallan Silmältää kohden onnenpäivyttäin. Sun, impi, katsees toivon hehkuvan Pois usvat unteloiset syämestäin! 18/4 1895. Oon kuni hurja oronen. On hurja nuori oronen, Oon itse ihan semmoinen. Kun orhi tulen valtavan Saa nähdä luonaan leimuvan Ja hälle savu sieramiin Saa karvas tunkeuneeksi, niin Hän tulta kohden korskuen Kuin tuuli syöksyy pelmuten Ja liekin kuumuudestakin Hän veisaa viisi tietenkin. Mä myöskin lapsi ihmisen Kun hehkun lemmenliekkien Rintaani tunnen tuikkivan, Niin silloin tyyten tulistun Ja toivon tulen roihuhun, Unhottain koko maailman Ja tuiman tulikuoleman. On kyllä hurja oronen, Vaan itsekin oon semmoinen. 13/4 1895. Kallein omaisuus. Niin kallis, impi, mulle on Silmäisi rimpi pohjaton, Ja äänes sointu vienoinen Ja poskeis hehku herttainen Ja huultes juoma verraton Niin kallis, impi, mulle on -- Vaan _kallehin_ sun omaisuus On tunteittesi puhtoisuus. 1894. Uusi kotimme. Sulle armahin asunnon, Mökin rauhaisan rakennan Taaksi niityn nurmikkoisen, Kukkakummun kukkulalle. Siellä pienosen pesämme Sisustelen sievimmästi, Kaunihimmasti kalustan; Laitan kolme korkeata Isohkoa ikkunata, Joista iltojen iloksi Tienoita tähystelemme. Yhdestä me ikkunasta Näämme nurminiittyjämme, Vainioita vihreöitä, Kukkamaita kaunehia. Toisesta me ikkunasta Yli lehdon lehtisimmän Näämme läikkyvän lahelman, Näämme saaria satoja, Rauhaisia rannikoita, Ikkunasta kolmannesta Näämme suuria saloja, Kolkoimpia korpimaita, Sydänmaita synkeöitä. -- Vaikka kukkakunnahilla Kukkuisimmekin käkenä, Totta onnemme ei oisi Jos ei tietoa pahasta, Huolta huonosta ajasta. 1894. Jos tahdot, impi, vain. Me kätösehen käsi painetaan Ja kaksitellen käydä aletaan. Me rinnan korpitietä astutaan Ja maata myöten murrot murretaan. Niin hiljalleen me kauvas kuletaan, Kun toinen toisehemme turvataan. Niin maalle vapauden joudutaan Ja muita mukanamme huudetaan! Jos tahdot, impi, vain. 10/4 1895. Hienottarelle. Sa, impi, päivän paistetta Noin miksi karttelet? -- Jaa -- siks: kun siten muotosi Hienoisna varjelet. Vaan kuullos! Turha toimi on Vain pintaa kiilloittaa Jos sydän jäähän jähmettyy Ja lunta tallentaa. Kasvoilles kesän päivyen Suo paistaa esteettä! Se pinnan kyllä päivettää Vaan syäntä lämmittää. 1894. Udutar. Uduttaren usvalinna Tuoll' on pilvitarhassaan, Sinne höyhenvienosilla Purjehdin ma unelmilla, Toivon auerhaavehilla Uinun hetken helmassaan. Udutar mun kukkasilla Ummistaapi kokonaan, Juovuttaa mun hunajilla, Silmät sulkee suudelmilla, Sitten usvapurjehilla Maahan tuopi tointumaan. Liihytellen linnahansa Lentää taas hän tanssimaan; Soittaa sulosointujansa Kultakanteloisellansa, Houkuttaa taas soitollansa Linnaansa mun toivomaan. 1894. Petetty. Hän tuli lailla pilvyen Jot' tuuli tutjuttaapi Ja loisti lailla päivyen -- Niin pauloinsa mun saapi. Mä lemmin häntä, lempeään Hän hetken mulle leikki Ja sitten läksi, itkemään Mun raukan tänne heitti. Mun sydän itkee kaihoissaan Ja rinta raukka riutuu, Mun toivo hänen tulostaan Vain vähemmäksi hiutuu. Jos sattuiskin hän tulemaan, Ei löytäis neitoansa, Vaan äidin heikon, kalvakkaan, Mi vaalii kuvoansa. 1894. Muistolaulu. Pienosella purtosella Kera neidon armahan Valkamasta vaelsimme Tasangolle lahdelman. Yli tyynen peilipinnan Rannikolle soudettiin, Laihopellon laitamalle Nurmikolle istuttiin. Siinä elontoivehia Toisillemme kuiskailtiin, Muinaisajan armautta Kaihoellen muisteltiin. Tässä muistimmehan muinen Haapalehdon ollehen, Johon laaja laihopelto Oivin ojitettu on. Poissa on se keinuinensa, Jossa illoin istuttiin, Lemmekkäitä lauleloita Käsikäissä laulettiin. Hiljaa huokui haavikossa Silloin vieno tuulonen, Loihti nuoreen rintahamme Lemmenruusun puhtosen. Muinaisaikaa muistellessa Silmiini sain kyynelet, Kyynelet myös immeltäni Kostutteli poskuet. Pienosehen purtehemme Hiljalleen me hiivittiin. Muinaiselle haavistolle Muistolaulu laulettiin. 1894. Tulen tienoolla. Kilvan kiiti kautta ilman Lintupari lentäen, Hennon pääskyn saaliiksensa Tahtoi saada varpunen. Kauvan pääsky pieni lensi Eessä tuiman vainoojan, Kunis sattui lentämähän Tulen liekin lieskahan. Säkenissä säihkyvissä Paloi siivet pääskysen, Tuleen varpunenkin lensi Lentimensä polttaen. Vaipui linnut hiljallensa, Tuonne tulen tienoollen. Elelivät ystävyssä Yhteisäänin laulellen. -- -- -- -- -- -- Kilvan kaksi kaunokaista Juoksi kotikentällään; Impi eellä hipsutellen, Poika kinteryksillään. Kauvan juoksi neito nuori Suuteloita peljäten, Kunis sattui lentämähän Luoksi lemmenliekkien. Sieltä lemmen säkeneitä Sattui immen sydämmeen, Ennen osunut jo noita Oli pojan rintaseen. Vaipui kaksi kaunokaista Luoksi lemmenliekkien. Elelivät ystävyssä Yhteisäänin laulellen. 1894. Tuolla minun mielitietty. Tuolla minun mielitietty, Minun ainut armastettu Toisen kanssa kainaluksin Kiitää tanssitanhuilla. Tuolla heiluu hymyhuulin, Hymyhuulin, simasilmin Kera mieron miehyitten. Kuni tähti taivahilta Lammen kalvoon kuvastuupi Syksy-illan synketessä -- Niin mun tuikki tuntehissa Kultaseni kuva muinen Yli maailmoiden mahdin. Kuni syksyn vaisu viima Sulan järven jähmentääpi Hyväilyllä hyyhmäsellä -- Niin mun hyytyy sydän hylky, Lemmenhehku hervahtuupi Kohden moista morsianta: Jok' on mieron mielitietty, Leveälän lempilintu. 1894. Kuin orjanruusu. Kuin orjanruusu kaunoinen, On viekas impi semmoinen: Ne mieltä viehkeydellään Voi ihastuttaa hetkisen, Vaan pistävillä piikeillään Myös viedä ilon entisen. 1894. Epätietoinen. Niin lämmön lemmensuudelman Toi mulle illan tuulonen, Se lemmityltäni mun on, Jok' on niin ihmeen herttainen. Vaan häntä lempii monikin, En tiedä, ketä lempii hän, Siks olen epätietoinen: Mull' laittoiko hän suukon tän. 1894. Monihyväinen. Paljonhan on pisareita Salolammen lainehissa; Eikö vain enempi mulla Liene lempi-impyeitä. Kun mä immikön ihanan Näen näppärän näköisen, Heti hellyn lempimähän, Sydän syttyvi tulehen. Vaan kun impyet ihanat Silmän tieltä siirteleiksen, Heti lempeni lepääpi, Rakkauteni raukeaapi. Näin mä leikin, lempiellen Katson kaikki kassapäiset, Kuljeskelen kuiskutellen Toisen luota toisen luokse. -- Paljonhan on pienosia Kukkasia kunnahalla; Enempi on empimättä Mulla lempi-impyeitä. 1895. Kypsyä saa pellon vilja. Kypsyä saa pellon vilja, Saavat niittyjenkin nurmet, Sekä sitten säästetähän Vaisun talvosen varaksi. -- Impi umpun auvetessa, Lemmenkukan lehviessä Temmataan jo juuriltansa; Jos ei heti hellittäisi, Ikuisesti ilman jäisi. 1894. Ihme. Neidon nuoren lehtotiellä Näin mä punaposkisen, Omaks pyysin häntä siellä Lempeäni vannoen. Kauvan häntä mairittelin, Kauvan juoksin jäljessään, Kaikin tavoin suksuttelin -- Hän ei suostu sittenkään. Vihdoin viimein kyllästyen Takaperin käännähdin, Taaksi katsoin -- ihme! -- hänen Perässäni huomasin. 1895. ***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOPISAREITA*** ******* This file should be named 61999-8.txt or 61999-8.zip ******* This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/dirs/6/1/9/9/61999 Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have to check the laws of the country where you are located before using this ebook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that * You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." * You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. * You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. * You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director gbnewby@pglaf.org Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: www.gutenberg.org This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.